Välilevyrappeuma ei aina ole kivulias

Välilevyrappeuma ei ole sairaus, mutta kivulias rappeuma on merkittävä sairauslomien ja ennenaikaisen eläköitymisen syy. Selkävaivoilla on lisäksi myös selvä vaikutus elämän laatuun. Akuutteja kiputiloja on meillä jokaisella joskus, mutta terveydenhuollossa pitäisi pystyä erottamaan ne, joilla kipu on vaarassa kroonistua.

Juha Auvisen (LT) työryhmän tutkimuskohteena on lannerangan välilevyrappeuman yhteys kipuun, koettuun haittaan, työkykyyn, rangan liikkuvuuteen ja selän liikekontrollihäiriöihin. Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiön myöntämän 30 000 euron apurahan turvin tutkimuksessa on päästy magneettikuvausten osalta loppusuoralle. Tutkimustyö aloitettiin vuonna 2012.

Välilevyrappeuma ei ole sairaus, vaan elimistön normaali muutos, joka kehittyy kaikille jossakin vaiheessa. Välilevyt ovat rustokudosta, jossa on vettä sitovia proteoglykaaneja. Iän mukana proteoglykaanien pitoisuus välilevyissä laskee, jolloin välilevyt kuivuvat ja painuvat enemmän tai vähemmän kasaan. Kuivuminen näkyy magneettikuvissa välilevyjen tummumisena. Rappeuman eteneminen on yksilöllistä – on nuoria alle 20-vuotiaita, joilla on hyvin rappeutunut selkä mutta toisaalta osalla 70-vuotiaista on hämmästyttävän hyvin säilynyt selkä.

”Emme tiedä oikein, miksi osa on niin kivuliaita ja toisilla ei ole oireita juuri lainkaan vaikka rappeuma on samaa luokkaa. Tämän takia lääketieteen opiskelijoille ja lääkäreille korostetaankin, ettei potilaan tilannetta voi arvioida välilevyrappeuman ja yleensäkin kuvantamislöydösten perusteella. Tämä rahoitettu projekti on äärimmäisen tärkeä, koska Pohjois-Suomen kohorteissa pystymme arvioimaan useita kivuliaisuuteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä syntymästä asti”, Juha Auvinen sanoo.

”Tutkimuksessa halusimme kuvata magneetilla väestöotosta selvittääksemme mm. onko löydöksissä eroa selkäkipuhistorian mukaan. Samoin voimme arvioida väestöotoksessa erilaisten elä- mäntapatekijöiden (esim. tupakointi ja ylipaino) merkitystä vä- lilevyrappeumassa ja selkäoireissa. Tällainen tutkimus ei ole mahdollista sairaalaan lähetetyillä potilailla, koska he edustavat oireista ääripäätä ja tarvitsemme myös oireettomia vertailuhenkilöitä ”, hän toteaa.

Välilevyrappeuman alaryhmät hakusessa

Tutkimuksen aikana tehtiin kipuherkkyys- ja kipukynnysmittauksia. Painelukipukynnysmittauksessa tutkittavalta paineltiin kehoa neljästä eri kohdasta, hartiasta, ranteesta, säärestä ja alaselästä. Tutkittava kertoi napinpainalluksella milloin kipu on epämiellyttävää ja missä vaiheessa se muuttuu sietämättömäksi.

Tutkimuksessa selvitettiin myös selän liikekontrollihäiriötä. Liikekontrollihäiriö voi kehittyä, kun selkä on pitkään kipeä ja selän käyttö on vajavaista. Pitkään jatkuva vajaa käyttö taas vaikuttaa siihen, että potilas ei enää pysty hallitsemaan eikä aistimaan selkänsä liikkeitä ja toimintaa.

Akuutin selkäkivun spesifisen syyn selvittäminen on lähes mahdotonta nykyisillä menetelmillä, mutta myös toissijaista sillä akuutti selkäkipu paranee suurimmalla osalla nopeasti muutaman viikon sisään. Tärkeämpää on se, että potilas ei jää sänkyyn makaamaan, vaan ottaa särkylääkettä sen verran, että pystyy liikkumaan ja jatkamaan normaalia elämäänsä.

”Tutkimuksemme tarkoituksena on selkäkivun alaryhmien löytäminen. Oletuksena on, että osalla korostuu välilevyrappeumalöydökset, kun taas osalla voi olla huomattava liikekontrollihäiriö muttei juurikaan välilevyrappeumaa”, hän sanoo.

Oletettavasti osalla ei ole mitään suurempaa välilevyrappeumaa, mutta selkä on kipeä. Taustalla voi olla tällöin muita suurempi kipuherkkyys, psyykkinen kuormitus, työkuormitus tai heikko unenlaatu.

Tutkimustyön tavoitteena on mm. että terveydenhuollossa pystyttäisiin havaitsemaan ne henkilöt, joilla kipu kroonistuu muita herkemmin, jotta heihin voitaisiin kohdistaa enemmän voimavaroja. Ja toisaalta erottelemaan vellovasta alaselkäsairauksia potevien kokonaisuudesta ne, jotka selviävät omin avuin tai ohjeistuksella.

Teksti: Liisa Ahlstén