Kriittisesti sairaiden potilaiden hoitoketjuun tehoa

Tehohoidon kustannukset kattavat ison osan hoitomenoista vuosittain, ja tehostetun hoidon määrä kasvaa jatkuvasti. Hanna Rautiaisen työryhmän tutkimus kriittisesti sairaiden potilaiden hoitoon vaikuttavista tekijöistä pyrkii optimoimaan hoitoketjua.

Joissakin maissa tehostetun hoidon kustannukset kattavat jopa 30 prosenttia hoitokustannuksista vuosittain. Tehohoidon määrä kasvaa jatkuvasti väestön ikääntyessä, mutta suhteutettuna ikääntymiseen, kasvua näyttää olevan enemmän. Tästä syystä kriittisesti sairaiden potilaiden hoitoketjujen optimoiminen on tärkeää ja apurahalla tuettu tutkimus on arvossaan, sanoo OYS:n vt. hallinnollinen apulaisylilääkäri, THL:n ylilääkäri Hanna Rautiainen.

”Teemme rekisteritutkimusta potilaista, jotka ovat olleet jossakin vaiheessa kriittisesti sairaita, onnettomuuden tai sairauden seurauksena. Eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella käymme läpi näiden ihmisten sairashistoriaa ja yritämme analysoida, onko tehohoidon tarpeeseen liitettävissä mitään tekijöitä, joilla voisi tätä ennustaa”, Rautiainen kertoo.

Apurahalla tutkimus alkuun

Rautiaisen työryhmä sai tutkimustaan varten apurahan viime vuonna, jotta rekisteritutkimuksen tekeminen mahdollistuu. Työryhmä yhdistelee tietoa potilaista mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä ja tehohoidon laatutietokannasta.

”Tehohoito on kallista, koska se vaatii suuria laiteinvestointeja ja paljon henkilökuntaa. On tutkittu, että tehohoidossa olleilla potilailla on hoidon jälkeen havaittu yhteisiä piirteitä. Siksi haemmekin nyt ennusmerkkejä sairautta edeltävistä tiedoista, joilla hoitoketjua voitaisiin optimoida. Rekisteritiedoilla saamme myös tietää, kuinka paljon potilas tarvitsee tehohoidon jälkeen muita terveyspalveluita. Ennusmerkkien avulla kunnat ja palvelutarjoajat siis voisivat optimoida hoitoketjujaan potilaiden toimintakyvyn palauttamiseksi ja kustannusten säästämiseksi”, Rautiainen kertoo.

Potilaan etu tuo myös säästöjä

Rautiaisen tutkimuksen tavoitteet eivät ole vain budjettilähtöiset – hoitoketjun optimointi auttaa myös potilasta toipumisessa tehohoidon jälkeen.

”Tutkimuksissa on huomattu potilaan toipumisesta se, että hoitoketjun takertelu, esimerkiksi jatkuva lääkärien vaihtuminen tai hoitoon pääsyn pitkä jonottaminen vaikuttaa negatiivisesti potilaan toipumiseen sairautta edeltävälle tasolle. Riippumatta siitä mikä hoidon tarpeen on aiheuttanut, kriittinen sairaus vaikuttaa myöhempään terveydentilaan. Se voi johtaa merkittäviin psyykkisiin ja fyysisiin häiriötiloihin, jotka voivat aiheuttaa sosiaalisia muutoksia. Ennustetta toipua sairautta edeltävään tilaan ei edesauta se, että heillä ei ole suunniteltua hoitoketjua”, Rautiainen painottaa.

Teksti: Jaakko Ahlstén