Raskausajan diabetestutkimuksessa etsitään altistavia tekijöitä

Raskausajan diabetes on yleistynyt. Syntymärekisterin mukaan noin yhdeksällä prosentilla raskaana olevista on nykyään sokeriaineenvaihdunnan häiriö.

Jos äidin verensokeriarvot ovat korkeat, sikiö voi kasvaa suurikokoiseksi. Se vaikeuttaa synnytyksiä ja lisää keisarileikkausten tarvetta. Äidille itselleen raskauden aikainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö voi olla merkki lisääntyneestä tyyppi 2 diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän riskistä.

Aikaisemmin seulottiin vain raskausdiabeteksen riskiryhmiin kuuluvat äidit – mm. ylipainoiset ja ne, joilla oli sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä aikaisemmissa raskauksissa tai jotka olivat synnyttäneet isoja lapsia. Nyt on kuitenkin huomattu, että tällä perusteella seulottaessa osa raskausdiabeetikoista jää löytämättä.

Nykyisin seulonnan ulkopuolelle jäävät vain ne naiset, joilla raskausdiabeteksen riski on erittäin pieni. Tähän ryhmään kuuluvat normaalipainoiset alle 25-vuotiaat ensisynnyttäjät tai alle 40-vuotiaat normaalipainoiset uudelleensynnyttäjät, joilla ei ole aikaisemmissa raskauksissa ollut raskausdiabetesta ja joilla ei ole lähisuvussa tyypin 2 diabetesta.

”FinnGeDi-tutkimukseen, johon saimme Pohjois-Suomen tukisäätiön apurahan, kerätään 2000 raskausdiabeetikkoäitiä ja 2000 sellaista äitiä, joilla raskausdiabetesta ei ole. Heidän elintapojaan ja terveydentilaansa kartoitetaan kyselytutkimuksella ja lisäksi verinäytteen avulla pyritään selvittämään perintötekijöiden merkitystä sairauden synnyssä. Tällaisia tutkimuksia ei aikaisemmin ole juuri tehty”, LT Marja Vääräsmäki kertoo

Raskausdiabetes – perinnöllinen vai elämäntapasairaus?

”Erityisesti ylipainoisten raskausdiabetesta sairastavien äitien lapsilla on myöhemmällä iällä suurempi riski sairastua 2-tyypin diabetekseen tai kärsiä muista metabolisista ongelmista. Tutkimuksellamme haluamme selvittää, onko syy enemmän elämäntavoissa tai perheen ruokailutottumuksissa, vai ovatko taustalla myös geneettiset tekijät”, Marja Vääräsmäki toteaa.

Geenejänsä kukaan ei voi muuttaa, mutta riskitekijöitä pystytään vähentämään. Suuremman diabetesriskin äideille voidaan tarjota terveysneuvontaa, painonhallinta-apua ja heidän verenpainettaan voidaan seurata tarkemmin. Jos naiset itse tiedostavat suuremman diabetesriskin, he ehkä motivoituvat paremmin hoitamaan itseään. Elämäntapaohjauksesta hyötyy koko perhe.

Raskausajan diabetestutkimus on monikeskustutkimus, joka on alkanut Oulusta. Tällä hetkellä raskausdiabeetikkoäitejä on mukana jo yli 400 ja terveitä äitejä saman verran. Kyselytutkimuksen lisäksi kerätään verinäytteet synnyttäjältä, lapsen isältä ja vastasyntyneeltä napanuorasta. Myös isät tutkitaan, sillä lapsi saa puolet geeneistään isältä ja esimerkiksi tyypin 1 diabeteksen tiedetään periytyvän herkemmin isältä kuin äidiltä.

Nyt otetut näytteet ovat vielä pakastimessa ja ne analysoidaan myöhemmin samalla kertaa, arviolta vuoden 2011 loppupuolella. FinnGeDi-tutkimuksessa on myös toinen tutkimushaara. Siinä kerätään syntymärekisterin pohjalta kohortti kaikista Suomessa vuoden aikana synnyttäneistä raskausdiabeetikkoäideistä ja heidän lapsistaan.

Näiden äitien ja lasten terveydentilaa voidaan seurata jatkossa pitkällä aikavälillä muita terveydenhuollon rekisterejä käyttäen – ensimmäiseksi saadaan syntymärekisteristä tiedot äidin raskausaikaisista sairauksista, hoidoista ja lääkityksistä, ja myös vastasyntyneen terveydentilasta ensimmäisen elinviikon aikana.

Tutkimuksen ensimmäinen rahoitus saatiin Suomen Akatemialta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kautta. Tutkimuksen johtaja on ylilääkäri Anneli Pouta THL:lta ja Marja Vääräsmäki toimii tutkimuksen koordinaattorina.

Teksti: Liisa Ahlstén
Kuva: OYS Valokuvaus / Pirjo Pyhäluoto

tarinakuvat_ppshp-1