Otsalohkodementia puhkeaa usein jo keski-iässä

Muistisairaudet, joista yleisin on Alzheimerin tauti, ovat yleensä iäkkäiden sairauksia. Otsalohkodementia on työikäisten sairaus, jonka oireet ilmenevät toimintakyvyn heikkenemisenä, käyttäytymisen muutoksena ja puheen tuoton vaikeutena. Muistiongelmat eivät tässä dementiamuodossa ole päällimmäisenä.

”Otsalohkodementian aiheuttamat aivomuutokset tunnetaan, mutta sairauden syntysyy on tuntematon”, sanoo neurologian dosentti, LT Anne Remes, joka työryhmineen tutkii kyseisen dementiamuodon esiintyvyyttä ja sille altistavia perintötekijöitä Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiön apurahan turvin.

Hänen kiinnostuksensa kohteena on nimenomaan perintötekijöiden osuus sairauden synnyssä. Muualla maailmalla tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että jopa puolella potilaista on lähisuvussa samanlaisia oireita.

Kuvantamistutkimuksilla, toiminnallisella magneettikuvauksella ja toisaalta selkäydinnesteen merkkiaineita tutkimalla pyritään kehittämään tutkimusmenetelmiä, joiden avulla sairaus voitaisiin diagnosoida mahdollisimman varhain oireiden ilmaannuttua.

Oirekuva on aluksi usein muistisairauksille epätyypillinen ja esimerkiksi psykiatrinen oirehdinta johtaa heidät usein ensiksi psykiatrin hoitoon. Psyykkiset oireet ja persoonan muuttuminen ovat usein tämän sairauden ensioireita. Sairastuneet ovat usein muutoin terveitä ja sairaudelle altistavia tekijöitä ei tunneta. Esimerkiksi Alzheimerin tautiin liitettyjä sydän- ja verisuonisairauksia ei näillä potilailla yleensä ole.

Parantavaa tai taudinkulkua hidastavaa lääkitystä ei ole vielä löydetty

Otsalohkodementiaa aiheuttavien syiden tunteminen luo pohjaa sairauden lääkehoitojen kehittämiselle. ”Tällä hetkellä parantavaa tai edes taudin etenemistä hidastavaa hoitoa ei ole, vain oireita kyetään helpottamaan. Jos potilaalla on esimerkiksi masennus- tai harhaisuusoireita, aggressiivisuutta tai unirytmihäiriöitä, häntä hoidetaan näiden oireiden mukaisesti. Oikealla lääkityksellä toimintakykyä voidaan huomattavasti kohentaa”, Anne Remes kertoo.

Hän on kymmenen vuoden aikana saanut kerättyä liki 100 potilaan aineiston, joka taudin harvinaisuus huomioon ottaen on niin hyvä aineisto, että se on herättänyt muualla maailmalla mielenkiintoa ja tutkimusyhteystyötarjouksia on tullut USA:ta myöten.

Lääkityksen löytämien on maailmanlaajuinen projekti. Suuri kysymys on, millä aivosolut saadaan suojattua niin, että ne eivät rappeudu ja kuole pois. Rappeutuminen on hänen mukaansa monen tekijän yhteisvaikutus ja siksi lääkkeitäkin tarvitaan todennäköisesti useampia. Tuskin koskaan ihmisen vanhenemista pystytään lääkehoidolla pysäyttämään, eikä se ole tarkoituskaan. Otsalohkodementiassa vanhenemisen merkit alkavat kuitenkin kohtalokkaalla tavalla näkyä jo keski-iässä, siksi on tarpeen löytää taudin kulkua hidastava lääkitys.

Kun elämän hallinta mielialaoireineen saadaan kuntoon, kokonaistilanne saattaa olla vuosia hyvä, mutta myös omaisille annettava tuki ja ohjaus on tarpeen. Oulussa toimii Oulun Seudun Muistiyhdistyksen toimintana muistiparkki, jossa on nimenomaan nuorille muistipotilaille tarkoitettua aktivoivaa toimintaa.

Teksti: Liisa Ahlstén
Kuva: OYS Valokuvaus / Pirjo Pyhäluoto

tarinakuvat_ppshp-4