Äidin kilpirauhasen toiminnan pitää olla raskausaikana kohdallaan

Äitien kilpirauhastutkimuksen tuloksena on saatu jo uudet raskaudenaikeiset viitearvot. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kilpirauhashormonitasoilla ei näytä olevan yhteyttä ennenaikaisuuteen tai sikiön menetyksiin eikä pienipainoisuuteen tai epämuodostumiin, mutta äidin kilpirauhasvasta-aineilla sen sijaan on merkitystä lapsen ennusteeseen.

Suomessa on hyvät olosuhteet tutkia kilpirauhasen toimintahäiriötä, koska täällä ongelmat eivät johdu jodin puutteesta, niin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Raskaana olevien tutkimukset ovat täällä myös kattavia, koska käytännössä kaikki äidit käyttävät äitiysneuvolapalveluita. Se on tiedetty jo pitkään, että vaikea kilpirauhasen toimintahäiriö voi aiheuttaa lapsettomuutta, kuukautishäiriöitä ja keskenmenoja. Yleistäen voidaan sanoa, että raskaus ei ala ilman estrogeenia ja se ei pysy yllä ilman kilpirauhashormonia eli tyroksiinia.

”Raskausajan kilpirauhastutkimus on yksi kokonaisuus Pohjois-Suomen toisen, ns. uudemman kohortin sisällä. Kohorttiin on kerätty tietoa 1986 syntyneiden lasten äideistä aivan alkuraskaudesta lähtien. Sen perusti aikanaan Paula Rantakallio, mutta raskaus- ja synnytysajan tietojen osalta kohortin äitinä voidaan hyvällä syyllä pitää professori Anna-Liisa Hartikaista”, kilpirauhastutkimusta johtava LT, hallinnollinen apulaisylilääkäri Eila Suvanto sanoo.

Verinäytepankki Oulussa helpottaa tutkimustyötä

Kaikilta raskaana olevilta otetaan alkuraskaudessa verinäyte siltä varalta, että äiti sairastaa jotakin infektioita, myös Rh-immunisaatio tutkitaan näistä verinäytteistä. Tämä neuvolaserologian verinäytepankki on Oulussa ja se helpottaa kilpirauhasarvojen ja kilpirauhasvasta-aineiden laajamittaista tutkimista. Oulussa haluttiin lähteä selvittämään onko todella niin kuin muualla maailmassa tehdyissä tutkimuksissa oli havaittu, että lieväkin kilpirauhasen toimintahäiriö vaikuttaa syntyvän lapsen terveyteen.

”Mutta laboratoriomääritykset ovat kalliita. Olin juuri miettinyt mistä saisin niihin rahaa. Verinäytteet oli sulatettu toista tutkimusta varten ja olisivat menneet pilalle ellei tutkimusapuraha olisi tullut pelastajaksi. Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiön apurahan turvin määritykset saatiin tehtyä”, Eila Suvanto kiittelee.

Yksi tutkimuksen osatyö käsitteli nimenomaan kilpirauhashormonien viitearvoja raskauden aikana. Nyt tiedämme, millä tasolla raskaana olevien viitearvojen pitää olla. Heillä kilpirauhasen toiminta pitää olla vilkkaampaa kuin normaalisti.

”Jos naisella on raskaaksi tullessaan kilpirauhasen sairaus ja sitä hoidetaan kilpirauhaslääkityksellä, on tärkeää, että kilpirauhashormonitasoa nostetaan alkuraskaudessa noin 25 prosenttia”, hän jatkaa.

”Toinen osatyö käsitti raskauskomplikaatioiden esiintyvyyttä. Näyttää siltä, että kilpirauhashormonipitoisuus ei korreloi raskausmyrkytyksen tai raskaudenaikaisen verenpainetaudin riskiin, mutta kilpirauhasvasta-aineilla on merkitystä lapsen ennusteeseen. Myös äidillä on hieman kohonnut riski sairastua myöhemmin kilpirauhassairauteen tai diabetekseen”, Eila Suvanto kertoo.

Tutkimustuloksista tiedottaminen vaatii vastuullisuutta

Osin kiistellynkin Barkerin hypoteesin mukaan sikiöaikainen miljöö kohdussa vaikuttaa lapsen myöhempään elämään. Siksi on merkityksellistä esimerkiksi sillä mitä äiti syö, juo ja minkälainen on hänen hormonitoimintansa.

Kilpirauhastutkimuksen kaltaisista epidemiologista tutkimuksista tiedotettaessa tutkimusryhmän pitää Eila Suvannon mielestä tuntea vastuunsa. Esimerkiksi hän ottaa oman tutkimuskohteensa. Kilpirauhasen toimintahäiriön täytyy olla tosi vaikea, ennen kuin se aiheuttaa peruuttamatonta tai pysyvää haittaa. Tässäkin tilanteessa kannattaa miettiä, mitä tutkimustulos oikeasti tarkoittaa ja miten sen pitää vaikuttaa käytäntöihin ja miten uusilla tutkimustuloksilla ihmisiä voidaan parhaiten auttaa.

Sikiön kehittyminen kohdussa on monimutkainen tapahtuma ja jokainen terveenä syntynyt lapsi on tavallaan ihme. Epämuodostumia on muutamalla prosentilla syntyvistä lapsista, mutta suurin osa on sellaisia, ettei niitä voida estää. Äitejä ei pidä syyllistää asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Tieteen julkistaminen ei Eila Suvannon mielestä saa olla terveysterroria.

Teksti: Liisa Ahlstén
Kuva: OYS Valokuvaus / Pirjo Pyhäluoto

tarinakuvat_ppshp-5